Nuoriso- ja liikunta-alan ammattijärjestön puheenjohtajana pidän hyvänä KVTES:n palkkahinnoittelun uudistusta 1.7.2015 alkaen. Palkkahinnoittelun uudistuksen yhteydessä hinnoitteluliitteisiin kulttuuri-, liikunta- ja nuoriso- sekä vapaa-aikapalveluiden kohdalla saatiin palkkahinnoitteluliite 2:seen useampia palkkahinnoittelukohtia. Nyt liitteessä löytyy palkkahinnoittelukohdat: peruspalvelutehtävä, ammattitehtävä, vaativa ammattitehtävä sekä johto- ja esimiestehtävä. Jokaiselle palkkahinnoittelukohdalle on on määritelty myös palkan alaraja.
Tietysti kaikkiin muutoksiin liittyy myös varjopuoli. Tässä KVTES palkkahinnoittelun uudistuksessa palkkahinnoitelukohtiin ei saatu neuvoteltua asiantuntijatehtävä-tasoa, eivätkä koulutusedellytykset ole korkeakoulutettuja kohtaan eri palkkahinnoittelukohtien kohdalla oikeudenmukaiset. Työpaikoilla on esiintynyt myös hämmennystä siitä mihin palkkahinoittelukohtaan mikäkin tehtävä kuuluu ja joidenkin kohdalla tehtäviä on keinotekoisesti myös "hinattu alaspäin" alempaan palkkahinnoittelukohtaan.
Yksi positiivinen uutinen kesän aikana oli myös se, että Tyka-sopimuksen (Työllisyys- ja kasvusopimus) hengessä saatiin neuvoteltua maltilliset palkankorotukset ensi vuodelle. Korotus ei tietenkään ole suuri, mutta taloudellisesti vaikeana aikana mielestäni neuvotellut korotukset olivat kuitenkin kohtuulliset. Edes pieni korotus palkkaan on luvassa.
Ennen Tyka-sopimuksen syntymistä oli ilmassa kuitenkin jo hiukan huolestuttavia merkkejä. Uuteen hallitusohjelmaan kirjattiin nuoriso- ja liikunta-alojen kannalta hyvin huolestuttava vapaakuntalaki. Tämän kokeilun mukaan kuntien ei tarvitsisi noudattaa esimerkiksi nuorisolakia tai liikuntalakia. Se miten tämä hallitusohjelman kirjaus etenee ja tulee tarkoittamaan on vielä epäselvää. Jo kirjauksena se, että näitä mainitsemiani lakeja kuntien ei tarvitsisi noudattaa, herättää hämmennystä ja pelkoa siitä kuinka liikunta- ja nuorisopalveluiden tulevaisuudessa käy.
Meistä kukaan ei varmaankaan kesän ja alkusyksyn aikana ole välttynyt yhteiskuntasopimukseen liittyneestä uutisoinnista. Valitettavaa oli, että ne kariutuivat kahdeksi. Ensin uuden hallituksen hallitusohjelman suunnittelun aikana ja toiseen kertaan elokuun lopulla. Varsinainen "pommi putosi" viime viikolla, kun maan hallitus ilmoitti yksipuolisista päätöksistä heikentää palkansaajien työehtoja.
Olen kriisitietoinen ja ymmärrän hyvin sen, että nykyisenlaisella kulukehityksellä ei voida maan taloutta viedä eteenpäin. Kotimainen kulutus laskee ja ulkomaankauppa takkuaa ties monennettako vuotta. En kuitenkaan voinut koskaan ajatella, että uusi hallitus tekisi niin radikaaleja yksipuolisia päätöksiä palkansaajien työehtojen heikentämiseksi. Ja kaikki nämä heikennykset toteutetaan pakottavalla lainsäädännöllä. Lainsäädännöllä siis ohitetaan työmarkkinajärjestöjen vapaa oikeus sopia työ- ja virkaehtosopimuksista.
Olen pohtinut sitä kuinka nämä palkansaajien heikennykset näkyvät matalapalkkaisilla nuoriso- ja liikunta-aloilla. Tullaanko jatkossa sairaana töihin, kun ensimmäinen sairauslomapäivä on palkaton ja seuraavilta päiviltä maksetaan 80% palkkaa? Myös ylityö- ja sunnuntaikorvausten pienentäminen tulee tuntumaan monien palkkapussissa. Tosin tähän kohtaan täytyy todeta, että valitettavan usein kuulee ettei nuoriso- tai liikuntapalveluissa korvata asianmukaisia lisiä edes ajallisesti, saati rahana.
Myös pidempien vuosilomien lyhentäminen julkisella sektorilla ei ole mielestäni täysin oikein. Pidemmät lomat ovat seurausta vuosien saatossa käydyistä työehtosopimusneuvotteluista. Pidemmillä lomilla on korvattu esimerkiksi matalampia palkkoja sekä palkankorotuksia. Ja esimerkiksi kuntasektorilla saa 30 päivää vuosilomaa vasta 10 työvuoden jälkeen, 38 päivää vuosilomaa tulee 15 työvuoden jälkeen.
Kuten kirjoitin aikaisemmin, olen kriisitietoinen ja jotakin pitää tehdä, että suosta noustaan. Tosin en olettanut, että suomalainen sopimisen kulttuuri romutetaan täysin. Nyt tuntuu, että rytisee ja lujaa. Aivan kuin sukellettaisi pimeään ryteikköön silmät kiinni ja toivotaan, että jostakin kohtaa alkaa valo pilkottamaan. Uskon, että edessä on vielä lisää näitä hätkähdyttäviä uutisia, esimerkiksi ansiosidonnaisen työttömyysturvan ja aikuiskoulutustuen kohdalla.
Kirjoitin blogissamme toukokuun lopulla siitä miksi itse liityin ammattiliittoon. Halusin, että minullakin olisi edustaja tilanteessa, jossa koen että etujani, ammattialaani ja työehtojani poljetaan. Nyt koen, että ammattiliittojen rooli on merkittävä ja niiden tehtävä palkansaajien etujen puolustajana on tärkeämpi kuin koskaan. Me kaikki tarvitsemme palkansaajajärjestöjen sekä neuvottelujärjestöjen edustajia, jotka vievät asiaamme ja viestiämme eteenpäin, sekä puolustavat meitä hallituksen yksipuolisilta päätöksiltä. Nyt jos koskaan on tärkeää turvata selustansa ammattiliiton jäsenyydellä.
SAK:n, Akavan ja STTK:n liittojen jäsenet osoittavat mieltään Helsingin Rautatientorilla perjantaina 18. syyskuuta kello 11 alkaen. Nyt on aika osoittaa mieltä ja puolustaa työmarkkinajärjestöjen vapaata oikeutta sopia työ- ja virkaehtosopimuksista sekä ilmaista etteivät maan hallituksen yksipuoliset päätökset heikentää palkansaajien työehtoja ole hyväksyttäviä. Löydät Nuolen sekä Akavan Erityisalojen verkkosivuilta lisätietoa mielenosoitukseen liittyen.
Kaikesta huolimatta, hyvää syksyä.
Mika Pietilä, puheenjohtaja